Istun sohvalla, päälläni on pitkät kalsarit, villapaita ja villasukat. Ulkona on 25 astetta pakkasta. Tv:stä näkyy lastenohjelmat. Aviomies nukkuu. Esikoinen katsoo omassa huoneessa tv:tä ja vanhin tytär laulaa. Toiseksi nuorin pelaa muumiläppärillä ja pienin vaan husaa edestakaisin. Eli kyseessä on rauhallinen hetki, sunnuntaiaamu.

Olemme siirtyneet työläisperheen arkeen, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset päiväkodissa ja koulussa. Lapset harrastavat arki-iltoina. Minäkin harrastaisin, mutta aika ei vaan riitä. Juoksen kyllä aina kun olen terve tai ei ole liikaa pakkasta. Viis kilsaa menee edelleen ihan jees. Paino on noussut niin, että maanantaina osallistuessani Läskillä lukutaitoa Nepaliin- kampanjaan vaaka näytti 87,5kg (muistaakseni..en oo enää varma, miten olen voinutkin unohtaa).. Lupailin, että vaaka näyttää ainakin 6kg vähemmän toukokuun loppupunnituksessa..Ja nyt on kyllä motivaatio kohdallaan. karkkilakko on kestänyt  1v9kk.Siis takana jo toinen joulu ilman karkkia ja hyvin menee.

Geokätköilyä ollaan harrastettu 23 kätkön verran syksyn ja talven aikana, mukava lupsakka harrastus:)

Ratsastanut olen viimeksi jouluna, polttelis jo, mut se aika ja tuo pakkanen.

Pyhäkoulun ohjaus vie myös aikaa, mutta se on minun ja lasten harrastus, joten 2 tuntia kuukaudessa on ihan jees.

Olen koittanut ottaa rennosti, en tuo töitä kotiin, enkä kerää ylitöitä. Vapaa-ajalla pyrin tekemään asioita joita haluan ja joista nautin ja asiat jotka vaivaavat pyrin ajamaan pois, tekemättömät hommat suorittamaan ja niin edelleen..