Pikkuruiseni nukahti poikkeuksellisesti jo puoli kahdeksalta, joten äidillä on kamalasti aikaa tehdä vaikka mitä. Ja koska on pakkasta niin paljon ja vähän flunssaa, niin ei kannata lähteä lenkille, juu ei. (Laiska, minäkö?)

Ystäväni soitti minulle tänään ja juteltiin ihan diipadaapa-asioita vaikka molemmat tiesivät että olisi syvällisempääkin puhumista, jäi vähän harmittamaan..Mutta hyvä, että soitti, todella hyvä. Jos vaikka myöhemmin kirjoittaisi sähköpostia ja niitä oikeita asiota.

Täällä ollaan siis laihdutettu ja kunnon mässykauden jälkeen ihmisellä on aina nälkä kun koittaa olla, ettei söisi koko ajan.

Mieheni kyseli eräs ilta mun blogin osoitetta ja sanoi, ettei ollut löytänyt mun nimellä blogia. Totesin siihen, ettei se nyt niin julkinen ole. Kerroin miehelleni blogin osoitteen, mutta en nyt tiedä tallensiko hän sen mieleensä vai ei.  Tämä keskustelu sai minut jälleen pähkäilemään blogin kirjoittamisen ongelmallisuutta kun ei halua, että on täysin salainen, mutta ei haluaisi myöskään paljastaa omaa henkilöllisyyttään. Ja sekin vielä, että täytyy ajatella myös läheisiä.. Kuten jo heinäkuussa asiaa mietin, niin tässä on monta pointtia. Yritän olla avoin ja rehellinen, mutta kuitenkin niin etten loukkaisi.

Puolisoiden moittiminen esimerkiksi on hankala asia. Tottakai ihmisen täytyy joskus asiasta rakentavasti avautua, jos esim aviomies ei tee tarpeeksi kotitöitä ja sehän on yleensä sellaista turhanpäiväistä narinaa kun vikansa meissä kaikissa kuitenkin on. Itse en haluaisi oman kopioni kanssa olla missään tekemisissä! Joten tunnistan heikkouteni. Mutta eipä niitä heikkouksia ole hyvä muiden käydä ruotimaan edes rakentavassa hengessä, jo mennä livahtaa herne nenään niin, että humina käy! Sama homma puolisoilla siis yleensäkin ja kaikissa ihmissuhteissa. Ja toinen juttu on, että minä saan moittia omaa miestäni, mutta Herra paratkoon sitä joka moittiii minun miestäni, kissankynnet kuoriutuvat pehmeiden tassujen alta.MRRR! Ja sama homma lasten kanssa leijonaäiti suojelee poikasiaan vaikka en olekaan mikään: " Ei kyllä meidän lapset"-tyyppiä.

Summa summarum edelliseen. Jos moitin täällä blogissa miestäni, niin sen on tarkoitus puhdistaa mieltäni ja ajaa ajatukset pois päästä aiheuttamasta katkeruutta ja pahaa mieltä. Pieni moite ei tarkoita, että harkitsen avioeroa tai mies ois paska vaan myös kirjoittajalla saattaa olla PMS tai muuten vitutus ja kaikki ahdistaa herkästi tai jotain muuta naisellista tai ihmisillistä (=ihmiselle ominaista)..

Nyt otan käteeni virkuukoukun ja alan harjoittelemaan vaikka niitä isoäidin neliöitä, pidän läppärin auki jotta ohjeet ovat käden ulottuvilla.