Äitienpäivän kunniaksi tein kakunsulatus-lenkin ohjelman mukaan, eli 15min juoksua 3 minuuttia taukoa ja 15min juoksua.. Vauhtia ja energiaa piisasi syötyjen kakkujen verran. Eläköön hiilihydraatit! Pohdin mennessäni, kun jalat vaan vei hurjanlailla eteenpäin, että mikäköhän mahtais olla tehokkain ja paras nopea tankkaus ennen lenkkejä, kun alakarppiruokavaliolla lenkkeily tökkii niin..

Ensi viikolla tulee treeniin paussia, kun on reissua ja kiireitä, mutta katsellaas kuinka akan käy..

Tässä sitä taas mennään kohti uusia tavoitteita ja aina vain pitempää ja pitempää..

Kovasti on juostu koko talvi n. 30-45 minuutin lenkkiä ja nyt se sitten iski, tavoite on asetettu 20km tienoolle. Ei mihinkään juoksutapahtumaan jotka ovat muotia, vaan ihan vaan ajattelin kokeilla ja ehkä näyttää itselleni..Uusi juoksuohjelma tuo lenkkeihin vaihtelua ja toivottavasti sitämyötä myös kunnon kohoamisen tunnetta.

Ateriointi ja painonhallinta on vähän retuperällä..painoa on ollut parina päivänä n.83kg ja karppauslinjalla mennään, tosin alan veteleen jotain hiilaria ennen lenkkiä, kun viduddaa tuo tunkkanen juoksu vähillä hiilareilla..

Ohjelma alkoi siis lauantaina vapaapäivällä, vapputunnelmissa. Sunnuntaina juoksin 12 minuuttia, pidin 2 minuutin tauon ja juoksin 12minuuttia. Maanantaina oli vuorossa 30 minuutin kävely ja tänään tiistaina 30 minuutin juoksu.. huomenna lepopäivä:)

Että sellaista ihmisen elämään.. muunmuassa..

Istun sohvalla, päälläni on pitkät kalsarit, villapaita ja villasukat. Ulkona on 25 astetta pakkasta. Tv:stä näkyy lastenohjelmat. Aviomies nukkuu. Esikoinen katsoo omassa huoneessa tv:tä ja vanhin tytär laulaa. Toiseksi nuorin pelaa muumiläppärillä ja pienin vaan husaa edestakaisin. Eli kyseessä on rauhallinen hetki, sunnuntaiaamu.

Olemme siirtyneet työläisperheen arkeen, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset päiväkodissa ja koulussa. Lapset harrastavat arki-iltoina. Minäkin harrastaisin, mutta aika ei vaan riitä. Juoksen kyllä aina kun olen terve tai ei ole liikaa pakkasta. Viis kilsaa menee edelleen ihan jees. Paino on noussut niin, että maanantaina osallistuessani Läskillä lukutaitoa Nepaliin- kampanjaan vaaka näytti 87,5kg (muistaakseni..en oo enää varma, miten olen voinutkin unohtaa).. Lupailin, että vaaka näyttää ainakin 6kg vähemmän toukokuun loppupunnituksessa..Ja nyt on kyllä motivaatio kohdallaan. karkkilakko on kestänyt  1v9kk.Siis takana jo toinen joulu ilman karkkia ja hyvin menee.

Geokätköilyä ollaan harrastettu 23 kätkön verran syksyn ja talven aikana, mukava lupsakka harrastus:)

Ratsastanut olen viimeksi jouluna, polttelis jo, mut se aika ja tuo pakkanen.

Pyhäkoulun ohjaus vie myös aikaa, mutta se on minun ja lasten harrastus, joten 2 tuntia kuukaudessa on ihan jees.

Olen koittanut ottaa rennosti, en tuo töitä kotiin, enkä kerää ylitöitä. Vapaa-ajalla pyrin tekemään asioita joita haluan ja joista nautin ja asiat jotka vaivaavat pyrin ajamaan pois, tekemättömät hommat suorittamaan ja niin edelleen..

 

Kirjoittelenpa myös mietteitä lapsista ikäänkuin itselleni..

Tulisielu 9-vuotias poika on ollut syksyn mittaan rehtorin puhuttelussa ja jälki-istunnossa, mutta toisaalta yhteydenottoja koululta on ollut vähemmän kuin alunperin odotin. Toivossa on siis hyvä elää. Välillä otetaan yhteen kovasti ja olen maailman tyhmin ja välillä hän rypee itsesäälissä ja on maailman tyhmin. <--ei ole omena kauas puusta pudonnut! Välillä hänellä ei ole yhtään kavereita ja minä huolestun ja välillä hän on koko ajan jossain ja ois kiva nähdä kotonakin, ei oo helppoo. Koulunumerot on olleet aivan huippuja niin enkussa, äikässä kuin varsinkin matikassa, aika mahtavaa siis meidän poika! Just tällä hetkellä poden syyllisyyttä eilisestä geokätköreissusta, jossa hökelsin kätkölle aiheuttaen tunteen, ettei hän löydä koskaan mitään! Hitsi ku harmittaa, toivottavasti menee pian ohi harmistus molemmilla..

Tättähäärä 7-vuotias tyttö on ja pärjää jokapaikassa ja on innokas, niin innokas. Tunnistan hänessä itseni, suuna päänä joka paikkaan. Ja nyt hän oppii pian lukemaan, jee! Lukee jo mainoskylttejä:). Ja saa hyviä numeroita koulussa ja hänellä on paljon kavereita. Ens perjantaina on tättähäärän Halloween-bileet. Mutta välillä tättähäärä väsyy, väsyy todella ja pettyy omaan rajallisuuteensa ja se on kamalaa.. Hänen energisyyteensä ovat kaikki niin tottuneet, että sitä on vaikea käsittää. Energinen tättähääräkin on ihan tavallinen lapsi:)

Hilirimpsis on 5-vuotias. Paljon tättähäärän luonteenpiirteitä omaava, mutta vielä paremman itsetunnon omaava, hän ei epäile omaa paremmuuttaan yhtään. Sitä hän epäilee, että mahdetaanko häntä kotona rakastaa kaikkien ilkeyksien ja muiden tempausten jälkeen.Mutta ei sekään häntä täysin masenna, sillä hilirimpsis on vahvasti sitä mieltä, että Jumala rakastaa kaikkia, myös hilirimpsistä vaikka hän olis tehny tyhmyyksiä. Ja hilirimpsis tietää siskonsa tavoin näyttävänsä hyvälle, ja muistaa kertoa sen muillekin ja näyttää vaikka lastenrintsikat tuttaville keskellä kauppaa jos on tarvis, siis ne ihanat jotka on hänellä päällä..

Paippa on pikkutyttö, 1 vuoden ja 9 kuukautta. Keimaa ja keikistää, hymyilee ja höpöttää. Aivan inana sanoo kummitäti paipalle ja paippa on vaan niin ihku. Paippa on koko perheen lemmikki ja sille on vaikee suuttua vaikka se tekis mitä. Se on vaan niin paippa.

 

 

 

 

 

Kirjoittelenpa ajan kuluksi ja omaksi huvikseni syksyn tapahtumia. Kiva sit joskus katsoa mitä on tullu touhuttua ja palautuupa omaan mieleen nytkin.

Syyskuussa on palauduttu tietysti normaaliin viikkojärjestykseen, kun tytöt ovat palanneet harrastuksiinsa.. Ohjelmaa arki-iltoihin on siis tiistaille, keskiviikolle ja torstaille. Tämän lisäksi olen yrittänyt aktivoida poikaani uimahalliin säännöllisesti loppuviikosta. Itse olen käynyt muutaman kerran ratsastamassa, n. 2 tuntia kerrallaan. Pyhäkoulua olen ehtinyt myöskin ohjaamaan pariin otteeseen.

Yhdityksemme vie jonkin verran aikaa erilaisten tapahtumien ja kokousten myötä. Mitään omaa vertaisryhmää en ole alakanut perhekahvilan lisäksi ottamaan, syystä että pelkään tammikuuta ja työhön paluuta ja pelkään että jos olen liian sitoutunut harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, niin töihinpaluun jälkeen uppoa suohon kuin kivi velvollisuuksien uuvuttamana.

Radiohaastattelussakin kävin syyskuun puolessa välissä ja se oli mukava kokemus, vaikkakin jännittävä ja puheet nyt oli mitä oli:) .

Juoksukin on kulkenut n. pari rentoa lenkkiä viikossa, hyvällä mielellä.

Yhdet pyjamabileet pidimme myös syyskuun loppupuolella.. Olimme koko perhe pyjamissamme tuttavaperheen luona..se oli kivaa se, ja herkuista lihoin ainakin kaksi kiloa..Viimeksi muuten kun kävin puntarilla, se näytti 84,6!! Eli ihanasti se on niistä kevään 78-80 lukemista noussut, mutta miten palaisi takaisin..oh no..

Niin karkkilakon jatkaminenhan ei ehkä nyt enää ole mikään uutinen, mutta en todellakaan ole uskaltanut sitä lopettaakaan..vois olla, että paino alkas ysillä jos minä alkaisin karkkia syömään..takana siis pian 1 vuosi ja 5 kuukautta.

Teatteri-iltaa vietin pitkästä aikaa ystävien (niiden helvetin hyvien ihmisten) kanssa ihan todellakin mukavissa tunnelmissa, ja muutama lasi viiniä ja hyvä ruoka siivittivät jatkoja..

Lemmikkihiiret ovat ehtineet täyttää jo 3 kuukautta ja kesyyntyä melkoisesti, harkinnassa onkin jo toisen naaraan näyttelyyn vieminen..ihan vaan sen vuoksi, että kaikke pitää kokeilla..

Tulossa tässä kuussa vielä Halloween-juhlat ja ystävien tuparit, sekä pyhäkoulua, mahd. ratsastusta ja AI NIIN geokätköilyä..<-tuohon hommaan yritin innostaa poikaani ja kuinka kävi, hurahdin ihan täysin, ja nyt näyttää siltä, että poikani on sitä mieltä, että pidä tunkkis.. ja minä pohdin, että kuinka osaankaan pilata aina kaiken?