Todellakin aika rientää, viimeisestä kirjoituksesta on aikaa jo vaikka ja kuinka.

Olen edelleen siinä karkkilakossa ja iloinen ja ylpeä siitä ja helpottunut kuinka olen vapautunut kuin huumeriippuvainen huumeista. Olen sen sorttisen sokeririippuvuuden yläpuolella, ainakin toistaiseksi ja loput on itsestä kiinni.

Laihdutus ja karppaaminen on sujunut aika mukavasti, mutta liian ehdoton en ole. Tänään ystäväni Tupperware-kutsuilla söin yhden palan suklaakakkua ja siinä se, sen jälkeen ei tapahtunut megalomaanista repsahtamista vaan takaisin ruotuun kiltisti heti kotona. Vaaka on aika mukavasti näyttänyt lukuja 80,8-81kg.

Elämä kulkee eteenpäin ja lapset kasvavat, imetys on lopetettu. Hetken jahkailin asian parissa ja lopetin, hyvin meni lapsen ollessa 1v2kk, kumpikaan ei itkenyt ja muutama päivä lopettamisen jälkeen oli ihmeellinen olo..noin vain se kävi helposti.

Homeopatiaa on kokeiltu pienimmäiseen nyt toistamiseen ja jälleen on antibioottikuuri päällä. Kokeilin korvatulehdukseen ja kuumeeseen  pari päivää pulsatillaa ja chamomillaa. Mutta koska itkuinen lapsi heräsi jälleen aamulla päätin, että nyt riittää ja annoin sulfaa..ja se auttaa ja nopeasti. Seuraavan tulehduksen jälkeen on vuorossa ehkä putkitus, toivottavasti seuraavaa tulehdusta ei ihan heti tulisi.

Se on myös ihmeellistä kuinka vähän väliä on tunne, että joku lapsista on äärimmäisen rasittava ja vaikeasti rakastettava. Nyt hän on jälleen neiti 5v. Hän huutaa ja märisee, karjuu, esittää vauvaa, saa erilaisia kohtauksia, saattaa minut tempauksillaan noloihin tilanteisiin..plääh..kyllä on äidillä taas pohtimisen paikka.

Suhde mieheen, sitä on hyvä myös aina pohtia.. Hänen kanssaan me olemme niin pusi pusi ja hali hali, ettei uskoisi, että olemme olleet yhdessä jo pian 12 vuotta tai ehkä juuri sen vuoksi.. Jos välillä suutuspäissään ajattelisi, että helpompi ois vuokrata kämppä ja huolehtia kaikesta itse, niin ei todellakaan.. Kaikessa saamattomuudessaa ja vaikka välillä tapellaan, kiukutellaan ja ätistään, niin en kyllä vaihtais..