Voi että mua kiukuttaa ja harmittaa mun tyttären kummi! Kuinka ihminen voi olla niin itsekeskeinen paska, ettei voi itse ottaa mitään yhteyttä koko perheeseen ja mikä parasta hän ei voi vastata meidän yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ole ollut, mielessäni vaan arvuuttelen että mikä hitto vaivaa kun viimeisestä tapaamisesta on jo pian 2 vuotta ja sinä aikana ei ole mitään yhteydenottoja. Ehkä hän tekee tän vaan ajattelemattomuuttaan tai ei saa aikaiseksi, mutta minun mittapuun mukaan ihmisiä ei jätetä tuolla tavalla.. Arvaukseni hänen "olemassaolemattomuudelle" ovat joko vittumainen ja liian omistava tyttöystävä, jonka takia meihin ei voi pitää  yhteyttä tai sitte ko. kummi itse ei voi sietää tällaisia suurperheellisiä ja vielä yksi arvaus on, että me ollaan liian juntteja liian pohjoisesta, eikä sovita eteläsuomalaiseen menestyvään pintaliito elämäntyyliin.. Nyt mun täytyy vaan hyväksyä se, että yritin parhaani ja se ei riittäny..En voi antaa tämän vaivata enempää itseäni. Nyt se on kirjoitettu ulos ja aloitan hyväksymisprosessin. Onneksi tyttäreni toinen kummi pitää huolen siitä, että tytär ei jää ilman kummillista huolenpitoa.