Kuulun erääseen ryhmään netissä, olen kuulunut siihen jo vuosia. Nyt olen alkanut miettiä, että antaako se ryhmä minulle vai viekö se voimia..

Heitin tänään sinne kysymyksen, että "Onko lapsenne jääneet kiinni valehtelusta?" Heitin kysymyksen ikäänkuin kokeeksi vaikka tiedän jo vastaukset. " Ei, ei meidän lapset valehtele koskaan..". Voisin heittää kysymyksen "onko lapsenne koskaan uhmanneet tahtoanne?"  Vastaus, se sama: " Ei meidän lapset koskaan.." ..Niinpä niin, helevetin hyviä ihmisiä.. Ja kun mä TIEDÄN, että ne valehtelee. Ja jos ei voi olla rehellinen, niin mitä hemmettiä sitten enää ollaan mukamas ystäviä, jos ei voida olla sitä mitä oikeasti ollaan..Pidetään yllä maineen pönkitys kerhoa..Onhan sitä siinäkin.. Kirjoitellaan vaan mukavista asioista ja saavutuksista.. Kerrotaan kun lapsi on saanut kympin kokeesta ja mies isopalkkaisen duunin.. Ollaan vaan niin helevetin hyviä ihmisiä.. Ja kun oma ego on pönkitetty ja vielä saa kuulua ko ryhmään jossa ystävilläkin pyyhkii niin hyvin, niin sitten meitä on jo monta ja pian ollaan ihan eliittiä, ihan parempia kuin muut..Perskule sentään!!! Ajattelin tässä asiassa avautua tänne omaan salaiseen blogiini, niin ei vaan tuu avauduttua yhtään niille hyville ihmisille.. Niillä saattais tulla  lommo egoon, jos ne sais tietää, että joku niiden "ystävä" onkin ihan paska..

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..puntari sentään näytti tänään 78.5..sanoo karppaaja hiivaleivän pala suussaan..Ja illalla taas on juoksulenkin aika.. Taidan ilmoittaa sille hevosihmiselle, että tämä ratsastaja on sekä ylibuugattu, että  hieman stressaantunut..ei pysty, ei kykene nyt aloittaan hevostelua ainakaan tähän hätään..