Täytynee ottaa siis blogin kirjoittamisen kannalta aika rennosti ja katsoa sitten ajan kanssa millaiseksi tämä muodostuu. Tänään suihkussa keksin, että miksi blogia kannattaa kirjoittaa. A) koska tämä on mun ikioma saan kirjoittaa mitä haluan B) täällä voin sanoa julki kaikki sellaisetkin mielipiteet joita en muuten uskalla tai kehtaa sanoa ja kenelläkään ei ole nokan koputtamista ko. asiaan.. C) ja kun olen saanut asiat täällä julki niin alan ja uskallan ehkä toteuttaa niitä myös elämässä..Alan siis piakkoin vuodattamaan kaikki patoutumani tänne:).

Siitäpä oivana aasinsiltana pääsenkin siihen asiaan mitä olen viime aikoina pähkäillyt. Nuorempana olin kova sanomaan ja varma mielipiteistäni.. monet varmasti pelkäsivät keskustella kanssani kun jaksoin henkeen ja vereen puolustaa mielipiteitäni senkin jälkeen kun jo aloin epäillä olevani väärässä.. Kolmenkympin ohitettuani olen alkanut epäröimään ja kuinka vaikeaksi elämä onkaan muuttunut, kun yrittää ymmärtää kaikkia, ottaa toisten tunteet huomioo ja alkaa miettimään kaikesta, että niin onkohan hän sittenkin oikeassa ja pitäskö sitteki uskoa ja tehdä kuten hän sanoo..Tuossa tulee mahdottoman nopsaan hulluksi! Ja kun vielä mulla on mahdottomasti ympärilläni sukulaisia ja ystäviä, jotka ainakin omasta mielestään ovat aina oikeassa ihan kaikessa niin se tekee elämäni tukalaksi..Tähän liittyviä asioita ovat mm. lasten kasvatus, imetys, uravalinta..kun luettelemaan alkaa niin huomaa, että enhän mä ole varma enää oikeastaan mistää..

Nyt juuri olen onneksi varma siitä, että minun on mentävä kauppaan tai muuten meillä ei tänään syödä..poistun linjoilta..kotitöiden lomassa jatkan ajatustyötä..