Viime viikolla ja varsinkin loppuviikosta hermot oli kamalan tiukalla ja sitten itkeä tihruuttaessa yhtenä yönä mietin, että mikä on pielessä.

Aloin miettimään, että mitä viime aikoina on tapahtunut ja huomasin, että on paljon asioita joille ei voi mitään tai joita en voi käsitellä ja ne painavat mieltä.

Naapurin valitettua ilmalämpöpumpun pitämästä äänestä olen ollut huolissani naapurisuhteista ja kun näen entisen ystäväni juoksevan pakoon pihalla haluamatta kohdata minua en voi kuin olla surullinen. Mutta lämmitysjärjestelmälle en nyt voi mitään, kun se on tarkistettu olevan ok.

 Toiseksi se lapseni kummiasia vaivaa edelleen, haluisin saada siihen jonkin selvyyden, mutta toisaalta olen kait tehnyt  voitavani. 

 Ystäväni menettämät kaksosvauvat raskausviikon 16 tienoolla surettaa myös, ja asialle ei mahda mitään..

Jatkuvasti rikki oleva auto huolettaa rahanmenoineen, varoitus kaikille: Pysykää kaukana uusistakin Opel Zafira-merkkisistä tila-autoista..

Isäni sekoilut kännissä ovat palauttaneet minut ajalle, jolloin viimeksi häneen ei voinut luottaa ja jolloin viimeksi piti pelätä äidin hengen puolesta.  Olen katkera ja vihainen. Luottamus on mennyt jälleen. Ja ajatuskin siitä, että minun pitäisi yöpyä vanhempieni talossa on etova ja saatikka, että lapset vierailisivat ilman minua mummulassa..Argh, EI!

Nyt olisi vain opittava elämään näiden asioden kanssa. Turha alkaa näiden asioiden takia hermoja menettämään.. varsinkaan huutamaan syyttömille lapsille pikkuasioista.

Iltaisin olen nykyään ollut netissä, lukenut kirjaa, katsonut tv:tä ja tehnyt käsitöitä. Jokin aika sitten minulla oli hyvin levoton olo, kun en tiennyt mitä tekisin..Nyt kun minulla on mihin tarttua olen ollut paljon tyytyväisempi. Netissä ja varsinkin facebookissa roikkumisesta pitäisi päästä eroon, siis kohtuus kaikessa.. Nyt päivitän kuulumisia siellä ihan jatkuvasti kuin ei olisi muuta elämää..

Mahdoton pohtimisen ja itsensä tulkitsemisen aikakausi on taas meneillään..