Ensi viikolla tulee treeniin paussia, kun on reissua ja kiireitä, mutta katsellaas kuinka akan käy..

Kovasti on juostu koko talvi n. 30-45 minuutin lenkkiä ja nyt se sitten iski, tavoite on asetettu 20km tienoolle. Ei mihinkään juoksutapahtumaan jotka ovat muotia, vaan ihan vaan ajattelin kokeilla ja ehkä näyttää itselleni..Uusi juoksuohjelma tuo lenkkeihin vaihtelua ja toivottavasti sitämyötä myös kunnon kohoamisen tunnetta.

Ateriointi ja painonhallinta on vähän retuperällä..painoa on ollut parina päivänä n.83kg ja karppauslinjalla mennään, tosin alan veteleen jotain hiilaria ennen lenkkiä, kun viduddaa tuo tunkkanen juoksu vähillä hiilareilla..

Ohjelma alkoi siis lauantaina vapaapäivällä, vapputunnelmissa. Sunnuntaina juoksin 12 minuuttia, pidin 2 minuutin tauon ja juoksin 12minuuttia. Maanantaina oli vuorossa 30 minuutin kävely ja tänään tiistaina 30 minuutin juoksu.. huomenna lepopäivä:)

Että sellaista ihmisen elämään.. muunmuassa..

Olemme siirtyneet työläisperheen arkeen, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset päiväkodissa ja koulussa. Lapset harrastavat arki-iltoina. Minäkin harrastaisin, mutta aika ei vaan riitä. Juoksen kyllä aina kun olen terve tai ei ole liikaa pakkasta. Viis kilsaa menee edelleen ihan jees. Paino on noussut niin, että maanantaina osallistuessani Läskillä lukutaitoa Nepaliin- kampanjaan vaaka näytti 87,5kg (muistaakseni..en oo enää varma, miten olen voinutkin unohtaa).. Lupailin, että vaaka näyttää ainakin 6kg vähemmän toukokuun loppupunnituksessa..Ja nyt on kyllä motivaatio kohdallaan. karkkilakko on kestänyt  1v9kk.Siis takana jo toinen joulu ilman karkkia ja hyvin menee.

Geokätköilyä ollaan harrastettu 23 kätkön verran syksyn ja talven aikana, mukava lupsakka harrastus:)

Ratsastanut olen viimeksi jouluna, polttelis jo, mut se aika ja tuo pakkanen.

Pyhäkoulun ohjaus vie myös aikaa, mutta se on minun ja lasten harrastus, joten 2 tuntia kuukaudessa on ihan jees.

Olen koittanut ottaa rennosti, en tuo töitä kotiin, enkä kerää ylitöitä. Vapaa-ajalla pyrin tekemään asioita joita haluan ja joista nautin ja asiat jotka vaivaavat pyrin ajamaan pois, tekemättömät hommat suorittamaan ja niin edelleen..

Tulisielu 9-vuotias poika on ollut syksyn mittaan rehtorin puhuttelussa ja jälki-istunnossa, mutta toisaalta yhteydenottoja koululta on ollut vähemmän kuin alunperin odotin. Toivossa on siis hyvä elää. Välillä otetaan yhteen kovasti ja olen maailman tyhmin ja välillä hän rypee itsesäälissä ja on maailman tyhmin. <--ei ole omena kauas puusta pudonnut! Välillä hänellä ei ole yhtään kavereita ja minä huolestun ja välillä hän on koko ajan jossain ja ois kiva nähdä kotonakin, ei oo helppoo. Koulunumerot on olleet aivan huippuja niin enkussa, äikässä kuin varsinkin matikassa, aika mahtavaa siis meidän poika! Just tällä hetkellä poden syyllisyyttä eilisestä geokätköreissusta, jossa hökelsin kätkölle aiheuttaen tunteen, ettei hän löydä koskaan mitään! Hitsi ku harmittaa, toivottavasti menee pian ohi harmistus molemmilla..

Tättähäärä 7-vuotias tyttö on ja pärjää jokapaikassa ja on innokas, niin innokas. Tunnistan hänessä itseni, suuna päänä joka paikkaan. Ja nyt hän oppii pian lukemaan, jee! Lukee jo mainoskylttejä:). Ja saa hyviä numeroita koulussa ja hänellä on paljon kavereita. Ens perjantaina on tättähäärän Halloween-bileet. Mutta välillä tättähäärä väsyy, väsyy todella ja pettyy omaan rajallisuuteensa ja se on kamalaa.. Hänen energisyyteensä ovat kaikki niin tottuneet, että sitä on vaikea käsittää. Energinen tättähääräkin on ihan tavallinen lapsi:)

Hilirimpsis on 5-vuotias. Paljon tättähäärän luonteenpiirteitä omaava, mutta vielä paremman itsetunnon omaava, hän ei epäile omaa paremmuuttaan yhtään. Sitä hän epäilee, että mahdetaanko häntä kotona rakastaa kaikkien ilkeyksien ja muiden tempausten jälkeen.Mutta ei sekään häntä täysin masenna, sillä hilirimpsis on vahvasti sitä mieltä, että Jumala rakastaa kaikkia, myös hilirimpsistä vaikka hän olis tehny tyhmyyksiä. Ja hilirimpsis tietää siskonsa tavoin näyttävänsä hyvälle, ja muistaa kertoa sen muillekin ja näyttää vaikka lastenrintsikat tuttaville keskellä kauppaa jos on tarvis, siis ne ihanat jotka on hänellä päällä..

Paippa on pikkutyttö, 1 vuoden ja 9 kuukautta. Keimaa ja keikistää, hymyilee ja höpöttää. Aivan inana sanoo kummitäti paipalle ja paippa on vaan niin ihku. Paippa on koko perheen lemmikki ja sille on vaikee suuttua vaikka se tekis mitä. Se on vaan niin paippa.

Syyskuussa on palauduttu tietysti normaaliin viikkojärjestykseen, kun tytöt ovat palanneet harrastuksiinsa.. Ohjelmaa arki-iltoihin on siis tiistaille, keskiviikolle ja torstaille. Tämän lisäksi olen yrittänyt aktivoida poikaani uimahalliin säännöllisesti loppuviikosta. Itse olen käynyt muutaman kerran ratsastamassa, n. 2 tuntia kerrallaan. Pyhäkoulua olen ehtinyt myöskin ohjaamaan pariin otteeseen.

Yhdityksemme vie jonkin verran aikaa erilaisten tapahtumien ja kokousten myötä. Mitään omaa vertaisryhmää en ole alakanut perhekahvilan lisäksi ottamaan, syystä että pelkään tammikuuta ja työhön paluuta ja pelkään että jos olen liian sitoutunut harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, niin töihinpaluun jälkeen uppoa suohon kuin kivi velvollisuuksien uuvuttamana.

Radiohaastattelussakin kävin syyskuun puolessa välissä ja se oli mukava kokemus, vaikkakin jännittävä ja puheet nyt oli mitä oli:) .

Juoksukin on kulkenut n. pari rentoa lenkkiä viikossa, hyvällä mielellä.

Yhdet pyjamabileet pidimme myös syyskuun loppupuolella.. Olimme koko perhe pyjamissamme tuttavaperheen luona..se oli kivaa se, ja herkuista lihoin ainakin kaksi kiloa..Viimeksi muuten kun kävin puntarilla, se näytti 84,6!! Eli ihanasti se on niistä kevään 78-80 lukemista noussut, mutta miten palaisi takaisin..oh no..

Niin karkkilakon jatkaminenhan ei ehkä nyt enää ole mikään uutinen, mutta en todellakaan ole uskaltanut sitä lopettaakaan..vois olla, että paino alkas ysillä jos minä alkaisin karkkia syömään..takana siis pian 1 vuosi ja 5 kuukautta.

Teatteri-iltaa vietin pitkästä aikaa ystävien (niiden helvetin hyvien ihmisten) kanssa ihan todellakin mukavissa tunnelmissa, ja muutama lasi viiniä ja hyvä ruoka siivittivät jatkoja..

Lemmikkihiiret ovat ehtineet täyttää jo 3 kuukautta ja kesyyntyä melkoisesti, harkinnassa onkin jo toisen naaraan näyttelyyn vieminen..ihan vaan sen vuoksi, että kaikke pitää kokeilla..

Tulossa tässä kuussa vielä Halloween-juhlat ja ystävien tuparit, sekä pyhäkoulua, mahd. ratsastusta ja AI NIIN geokätköilyä..<-tuohon hommaan yritin innostaa poikaani ja kuinka kävi, hurahdin ihan täysin, ja nyt näyttää siltä, että poikani on sitä mieltä, että pidä tunkkis.. ja minä pohdin, että kuinka osaankaan pilata aina kaiken?

Eli

13.4. 2009  juoksua 2 minuuttia kerrallaan

13.5. 2009 juoksua 20 minuuttia yhtäsoittoo

7.6. 2009 pystyin eka kerran juoksemaan 5 kilometriä( aika 37 minuuttia) pysähtymättä tai kävelemättä välillä

21.7. 2009  juoksin 8 kilometriä    (aika 1 tunti) pysähtymättä tai kävelemättä välillä

24.7.-16.8. 2009 juossut säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa n. 5 kilometriä

Viikko sitten (4.9.2009) juoksin asfaltilla n. 6 kilometriä ja aikaa meni n. 45 minuuttia. Juoksu tuntui mukavalle ja helpolle. Sen jälkeen olen ratsastanut sunnuntaina ja tiistaina, jalat ovat olleet koetuksella ja siitä juoksutauko tai paremminkin se johtuu flunssasta. Ja toisaalta on  kiva välillä pitää taukoakin. Jatkan ohjelmaa heti kun flunssa helpottaa. Sunnuntaina tosin pitäs kyllä taas hevostella. Siis lihaskuntoa on kehitetty ja pidetty yllä n. 1,5 tunnin maastoratsastuksilla.

Olen siis edistynyt, pisin yhtämittainen lenkkini tähän mennessä on heinäkuulta 8 kilometriä.. Ja piakkoin samanmoinen siivu olisi edessä uudelleen, uuden ohjelman voimin.. Eilen join urheilujuomaa tunti ennen lenkkiä (nimittäin perjantaina voimat loppuivat totaalisesti pururadalla ja meinasin jäädä makaamaan puoleen väliin vitosen lenkkiä, pyörrytti ja teki pahaa) ja en tiiä sitten sekö auttoi, mutta vauhtia piisasi ja väsymyksestä ei ollut tietoakaan..

Vähähiilarinen ruokavaliokin on vaihtunut sekavalioksi, oli on pöhkö, mutta kukkaro tykkää ja kun saldo on jatkuvasti miinusmerkkinen, niin tällä mennää.. makaroni ja valkoinen jauho on halapaa.. Se kuinka painon käy tässä leikissä, se jää nähtäväksi..

Parasta tässä ovat ne jäljellä olevat 4 kuukautta, kun saan vielä olla kotona!! Missä onkaan se ihminen, joka kiiruhti töihin ja opiskelemaan ekan, tokan ja vielä vähän kolmannenkin lapsen jälkeen..Hän jonka pää ei kestänyt..Hän jolla ei ollut riittävästi aikuiskontakteja..Voi pyhä sylvi!

Mietin siis kulunutta kesää ja kevättä.  Ollut aivan ihanaa, mutta ollut myös ihan paskaakin, masentavaa ja väsyttävää aina välillä.

Ihanaa on ollut Italiassa juomassa viiniä iltaisin ja fiilistellä epätodellista oloa. Ihanaa on ollut ratsastaa laukkaa metsässä hevosella. Ihanaa on ollut opetella juoksemaan..hehkuttaa ihmisille muutaman kilometrin juoksulenkin jälkeen. Ihanaa on ollu välillä pukea farkut ja tuntea olevansa vähän laihempi. Ihanaa on ollut käydä aviomiehen kanssa lemmenlomalla hotellissa.

Paskaa on ollut melankolia, väsymys, ei-laihtuminen ja huono itsetunto. Paskaa on ollut myös jatkuvat huono äiti- fiilikset ja riittämättömyyden tunne. Paskaa on ollut kun seksi ei ole joskus oikein kiinnostanut.

Mutta siis paljon paljon on tapahtunut..elettyä elämää ja ai niin parempi 84kg elävää kuin kuollutta lihaa..ja siellä karaokessa mä joskus vielä laulan..